Voi voih, toisaalta onneksi Nemo ei ole pitkäkarvainen - ah sitä karvan määrää! Nemoa harjailen silloin tällöin, tai silloin jos näyttää lähtevän normaalisti enemmän karvaa. Nyt taitaa kyllä olla kissoilla karvanlähtöaika. Minulla on kaverina kaksi pitkäkarvaisen kissan omistajaa. Niiden karvoja on joka paikassa, ruuassa, huonekaluissa, vaatteissa, silmissä.. Toisaalta se niiden karvojen kanssa häärääminen koko ajan on varmasti raivostuttavaa. Tarvisi sadoittain teippirullia saamaan vaatteet näyttämään taas puhtailta, eikä näyttäisi siltä, kuin vaatteesi kasvattaisi oman karvoituksen.
Mutta jossain vaiheessa sitä ei enää jaksa. Ihan sama, jos vaatteet on kokonaan kissankarvoissa - ne olisi teippirullaamisen jälkeen kuitenkin hetkessä taas karvoissa. :P
Nemo on näiden kahden rodun yhdistelmä - vahinkopentuna syntynyt. Kasvattaja kasvatti brittiläisiä kisuja :)
Haluaisin itselleni Maine Coonin. Minusta ne on aivan ihania - sellaisia isoja möhkäleitä! Mutta sellaisella kissalla tarvitsisi olla isompi reviiri, että ehkä sen hankinta taitaa pitkittyä.
Mutta sitten itse Pötköön, eli Nemoon, eli Pötkö-Tiikeriin, Pötkis, eli BrittiCooni :)
Nemolla taitaa mennä lujemmin, kuin koskaan. Tietty yksinäisyys on sosiaalisen kissan yksi turhautumisen ja huomionhaun takana. Siispä Nemo usein tassuttelee ja seuraa meidän ihmisten puuhasteluja ja tekemisiä. Nemon yhdeksi lempileluksi on mainittava tämä kuvassa näkyvä oranssi Flip-Flop langasta virkattu narunpätkä. Sen perässä on ihan mahtava juoksennella, ja ryntäillä, ja sitä on ihana vaania rapinatunnelista. Välillä Nemon täytyy omia naru ihan itselleen, ja kiikuttaa se syömään. Näin se tekee, kuten kuvassa näkyy; vie sen sananmukaisesti syömään. Se jättää narun kuppiin.
Nemo rakastaa lankakeriä ja muovipusseja. Muovipussien päällä on niin ihana nukkua, kun ne lämmittää niin mukavasti. Lisäksi lankakerien kiemurtelua on kiva katsella ja vahtia. Välillä otetaan vähän tassulla kiinni, jos näyttää siltä että narut kiemurtelee liian holtittomasti.
Nemo on saanut hieman talviläskiä turkkinsa alle, eikä kylmyys haittaa vaikka ikkunan alla katselisi viimassa ulos. Nykyisin kelpaa ainoastaan pussiruoaksi Latzin joku tietty maku. Olisko ollut naudanliha kastikkeella. Kuivaruokaa vedetään silloin tällöin. Olisiko ihanaa olla kissa? Saisi vaan laiskotella päivät pitkät, nukkua, välillä leikkiä ja syödä hyvin.. Kaiken lisäksi paljon hellyyttä ja rapsutuksia ja huomionosoituksia. ;)
