keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Talvi ja vuosi 2012 alkaa pian...



Hei kaikki karvaisten kaverit!

Pahoitteluni, että olen näin laiskana jaksanut bloggailla. Mutta syksi voisin mainita, että tässä on ollut kaikenlaista, enkä ole jaksanut istua tässä näpyttelemässä. Laiskuus, se on se kissan parhain tekosyy.

Minulla on myös ollut mielessä päivittää ulkoasua tänne ym. kissatavaraa. Mutta aikanaan sekin.
Kerronpa hieman kuulumisiani tämän puolen vuoden tauon jälkeen :)

Olen viettänyt paljon aikaa täällä isommassa asunnossa, missä Markus asustaa. Täällä on paljon kivoja piiloja, parhaimpia on suihkukaappi, ja hyvin mahtuu myös patjan taakse. Sängynalus on jo niin nähty juttu, mutta kyllä sekin pahimmassa tapauksessa kelpaa. Täällä on käynyt porukkaa kylässä, ja olen käyttänyt sängynalusta silloin piilopaikkana, josta sitten hiivin kuin tiikeri haistelemaan tulokkaan kenkiä tai laukkua eteiseen. Ja jos vieras sattuu minua kiinnostamaan, tassuilen häntä tervehtimään olohuoneen puolelle. Muuten yleensä jatkan omia touhujani, kuten nukkumista, nukkumista tai syömistä.
Mutta välillä täytyy myös treenata, ettei täysin vatsamakkarat pääse valloilleen. Niinpä olen pinkonut aamupäivisin leluhiirten perässä, ja paras leikki on se, kun joku heittää minulle palloa, ja minä juoksen ihan kissana sen perässä. Kissaohjustorpedo.

Olen syönyt viimeaikoina Latzin pussiruokia, ja erittäin maittaviksi on todettu myös Gourmet- ateriat. :) Tietysti vetelen myös kuivaraksuja, Purina One- merkkisiä. Ne ovat herkkua.


Nyt on juuri juhlittu koko vuoden hauskinta juhlaa, nimittäin Joulua!
Tiedättekö, miksi se on paras juhla?? No tietenkin siksi, koska silloin on olohuone täynnä lahjapaperia! Siellä on niin hulppeaa rapistella niiden seassa, ja vaania varomattomia ohikulkijoita. Lisäksi sinne paperimereen on kiva käpertyä nukkumaan vaikka päiväunia. (Sitähän me kissat harrastamme monta tuntia päivässä)


Toki olen myös saanut kinkkua maistella, ja varsinkin kalaa. Kalaaa. Voisin syödä lohta vaikka kuinka. :) Täällä sisällä tuoksuu myös kolme hassunmuotoista kukkaa, hyasintti taitaa olla. Niistä kasvaa hassuja vaaleita karvoja mullasta ylöspäin, ja niitä on hauska nakertaa.

Tämä on sitten itsessään jo varsin oiva kuva. Stephen Kingin kirja "Uinu, uinu, Lemmikkini" ;)
Tästä on hyvä jatkaa kissailua. Nyt poistun tästä takaisin nukkumaan.

- Nemo Vauhtiviiru

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Kissakuulumisia


Voi näitä kuumia kesäpäiviä. Päivät menee siinä, että vaan löhöää jossain kuin mikäkin laiska kissa, tyytyväisen näköisenä. Onneksi ruokapalvelu pelaa. Sheba ei vaan jostain kumman syystä maistu. Karvaakin lähtee ihan hirveästi, joka päivä täytyy kestää harjaamista!

Lempipuuhiani näin kuumina päivinä ovat:

- jäätelön syöminen (lautaselta nuoltuna)
- sängyn alla vilvoittelu
- vesivanan vahtiminen kylpyammeessa
- kuivaraksujen syöminen
- kynsien teroittaminen (uuteen raapimispylvääseen)
- yöllinen hepulointi
- vessaötököiden vaaniminen
- narun perässä juokseminen
- jogurtin kannen nuoleminen
- ikkunan ääressä raikkaan ilman nuuhkiminen
- lintujen bongailu
- sähinä/murina postinkantajalle

Lähetimme mummulle kesäterveisiä kortin mukana. Jenni sinne pian varmaan lähteekin, ja Markus tulee minua kaitsemaan. Sittenpäs pistän kaikki aivan ranttaliksi, kaveri ei edes pysy perässä, kun minä menen pitkin seiniä ;)



maanantai 13. kesäkuuta 2011

Vihdoinkin sadepäivä


Kiehtovaa katsella pieniä sadepisaroita, jotka liukuvat ikkunaa pitkin :) Odoteltiin tänne ihan kunnon ukkoskuuroja, mutta eipä vaan tullutkaan. Menivät ohitse! Ilma on ollut hiostava ja nihkeä, onneksi on ulkona enää alle +20 astetta, helpottaa hieman. Tällä kissalla kuitenkin on ihan kunnon tiikerinturkki! Tänään isäntä lähti matkoille, ja saatiin Jennin kanssa riehua ihan täysillä! Mentiin pitkin sohvaa ja Jenni heitteli palloa ja minä leikin maalivahtia. Hiirien perässä juokseminen ei oikein innostanut tänään, pallopelit sen sijaan. Ja miettikääs sitä, minulla on 3 palloa!! 3 palloa! Ja kun yrittää niiden kaikkien perässä juosta yhtäaikaa, eihän siinä tiedä mihin venyttää häntää.
Meidän piti tänään matkustaa takaisin Helsinkiin, mutta ei jaksettu. Jäätiin yhteen kasaan aamulla makaamaan, ja päätettiin väsyneinä, että lähdetään vaikka joku toinen päivä. Ihan hyvä idea oli. Täällä on enemmän tekemistä! :)

Nyt pitää mennä tekemään hiekkalaatikkoasioita, hyvää illanjatkoa kaikille!

- Nemo

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Pötkön päiviä

Hei taas kaikki karvaisten kaverit!

Olen niin tajuttoman väsynyt tähän kuumuuteen, en oikein millään jaksaisi edes pallon perässä juosta. Latz Marinades ruoka ei edes jaksa kiinnostaa (vaikka tunnetusti ruoka sopii ja mahtuu tämän tiikerin pieneen mahaan), ja näyttäisi jopa että kuivaruokakin höyryäisi kuumasta omassa kupissaan. Mikä tätä kaikkea nyt vaivaa?? Linnut sirkuttaa yötä päivää, eihän niitä kerkeä edes vahtaamaan, ikkunasta ei käy tuuli, verhot on auringon edessä ja ainoa hetki milloin voi temmeltää rajusti on yö! Mitäs kissanelämää se sellainen on, että muka yöllä pitäisi mekastaa? Vai miten päin se nyt edes pitäisi mennä. Itse ainakin nukun päivisin ja myös öisin. Ettekö te sitten??

Sain ihanan kenkäpahvilaatikon! Siinä on luukku ja kaikkea, ja se on kiva kun joku heittää sinne leikkihiiren. Sitten voin siellä painia sen kanssa ja laittaa vaikka kannen kiinni, jos haluan ottaa nokoset.















- Nemo, Nike-tossukissa

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Nemo



Nemolla on ollut täällä ollessamme hieman hiljaisempia hetkiä. Luultavasti osasyyksi siihen on Evan poismeno, mutta kenties uudella paikalla on myös syynsä siihen. Onneksi täällä on ikkunalautoja, joissa voi istuskella ja bongailla lintuja! :) Lempipuuhat on täälläkin ollut vaatekaapissa makoilu sekä vessan vesihanasta juominen.
Parveke on yksi paikka, joka pelottaa ihan kauheasti! Ovi narisee kuin mikäkin hirviö ja pitää kamalaa meteliä ja ulkoa kuuluu milloin mitäkin ääniä. Useimmiten Nemo juoksee sillä samalla silmänräpäyksellä makuuhuoneen maton alle, kun parvekkeen ovi aukeaa. Voi pientä! :) Ei mitään hajua, miksi se pelkää parveketta.. Mutta vähitellen ollaan avattu parvekkeen ovea ihan vähän raolleen, niin että kenties kiinnostus herää nuuhkimaan ulkoilmaa. Niin on pikku hiljaa alkanutkin kiinnostamaan, ja välillä Nemo istuu oven edessä kurkkimassa parvekkeelle. Ihan huippua on myöskin ollut iso kirjahylly, joka on olohuoneessa ison ikkunan edessä. Siellä on ihana ottaa viltin päällä päivän nokoset ja hyvinhän sieltä myös näkee pihalle.
Välillä Nemo makaa Evan vanhassa boxissa, vessan lavuaarissa tai suihkukaapin lattialla.. Ne on paikkoja, jossa Eva tykkäsi aina olla. Silläkin on ikävä Evaa vielä silloin tällöin. Mutta onneksi ruoka on alkanut maistumaan! Nemolle ei maistunut enää ruoka Evan lähdön jälkeen.. Ei vaikka tarjoilisi kaikkia herkkuja.. Nyt on Latz- ruuat alkanut taas maistumaan. Mikä on vallan hyvä juttu! :)

Täytyy tästä varmaan lähteä tankkaamaan kissanruokavarastoa -->
Hauskaa kesän odottelua kaikille Tassuväen ystäville! :)

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Tassunjäljet


Tässä tulee yksi surullisin päivitys Tassutellen blogiin sitten aikoihin. Viime ajat on ollut meille kaikille todella rankkoja, ja viime viikko oli kaikista rankin. Olemme yrittäneet sopeutua uuteen elämäntilanteeseen, mutta kaikilta se vie enemmän tai vähemmän voimia jaksaa ajatella. Nyt on käynyt niin, että Eva Touhutassu (joka myös tunnettiin nimellä Pallo), on nukkunut pois luotamme.

Eva on koko elämänsä ollut hieman kipeä. Luultavasti hän kärsi myös taudista, joka alentaa immuunijärjestelmää ja jonka takia hän helposti sai flunssan tai kuumeen. Hänellä oli neurologisia- sekä kroonisia sairauksia. Epäilimme joskus epilepsiaa, sillä kun hän makasi jossakin, saattoi koko kissa alkaa täristä. Niinkuin olisi kuumehorkassa, tai kuin olisi vilunväristyksiä. Se oli pelottavaa katsella, mutta kissalle se ei näyttänyt olevan kivuliasta.
Lisäksi oli se pissavaiva. Sille ei koskaan löytynyt selitystä, mikä sen aiheutti, eikä sitä koskaan saatu parannettua täysin. Eläinlääkäri joskus sitä miettikin, että vaiva saattaa olla krooninen. Lisäksi kissat ovat kuulemma hänen mukaansa erittäin taitavia stressin kautta aiheuttamaan itselleen sairauksia. Tästä syystä, pyrin tekemään Evan elämästä mahdollisimman stressitöntä.
Se oli aika ajoin hyvin hankalaa, sillä Eva oli pienestä asti ollut erittäin arka kissa kaikelle.

Eva tykkäsi aina olla kylpyhuoneessa. Välillä hän nukkui lavuaarissa, tai kopassaan pimeässä. Hän yleensä vältti kosketusta, ei halunnut syliin tai hellyyttä, jos Nemo oli lähettyvillä. Olinkin ainoa ihminen, jonka hän salli tulla lähelle. Lisääntyneen eristäytyneisyyden seurauksena, aloin miettimään, oliko kissa täysin kunnossa. Tämän lisäksi Evan turkki meni huonommaksi, takkuisemmaksi, ja silmissään oli omituisen kaukainen katse.

Pitkään mietin, mikä olisi paras ratkaisu tilanteeseen. Eläinlääkäritutkimuksiin minulla ei ollut rahaa, hyvä kun saan edes leipää pöytään tätä nykyä. Sisimmässäni tiesin, ettei Evaa voisi pelastaa. Jos olisi löytynyt joku kallis lääkitys tai hoitomuoto, olisiko se ollut kissan elämän arvoista? Olisiko se ollut onnellinen? En usko siihen..
Tätä kaikkea vaikeutti se, että Eva oli kuitenkin suurimmaksi suht normaalisti. Hän leikki ja söi vanhaan tuttuun tapaan. Nemon kanssa oli hieman ongelmia, sillä se alisti Evaa. Nemo on aina ollut se vahvempi heistä. Tämänkin takia, mietin Evan antamista uuteen kotiin. Mutta eihän se nyt olisi onnistunut, kuka nyt ottaisi huolikseen sairasta kissaa?? Joten jäljelle (huonoista vaihtoehdoista) jäi se viimeisin ja radikaalein vaihtoehto. Eutanasia.

Päätösen tekeminen kesti todella kauan. Mutta viimeisimmäksi pitäisi miettiä omaa hyvinvointiaan! Kissan kärsiminen on musertavaa katseltavaa. Niinkuin minkätahansa elävän olennon! Mutta kun se viimein oli tehty, siitä ei voinut enää lipsua. Se oli päätetty ja kohtalo sinetöi lopun..

Lähdimme tekemään Evan viimeistä matkaa. Istuessani auton takapenkillä, katselimme toisiamme. Yleensä, kun matkustimme autossa tai junassa tai missä vaan kulkuneuvossa, Eva hätääntyi ja maukui äänekkäästi ja pelokkaasti. Nyt se makasi kantokopassaan paikoillaan päästäen pienen maukaisun, ja katsoi minua silmiin. Niinkuin se olisi hyväksynyt kohtalonsa ja sen, etten voinut tarjota sille parempaa elämää. Katselimme toisiamme, ja hyväksyimme asian.

Kaiken lopussa, pidimme jokainen Evaa sylissä. Viimeiseksi hän nukahti syliini. Silitin ja suukotin Evaa. Pidin häntä sylissäni loppuun asti, enkä olisi halunnut laskea häntä takaisin tutkimuspöydälle, jonka jälkeen eläinlääkäri antaisi viimeisen pistoksen. Rutistin Evaa viimeisen kerran itseäni vasten, jättäen hyvästit. Laskin hänet takaisin pöydälle ja kun kävelin ulos vastaanottohuoneesta, osa minusta lähti Evan mukana. Kyyneleet silmissä maksoin laskun ja tuhkauksen, ja kävelin ulos. Itkien tunnustelin sitä koloa, joka sieluuni kaivertui Evan lähdön myötä. Niin tyhjää.. Jätin taakseni sen tuskan, jonka me yhdessä kärsimme.

Eva on jättänyt tassunjälkensä meihin kaikkiin. Varsinkin minuun. Kaikista vaikeuksista ja hankaluuksista huolimatta, löysimme Evan kanssa oman tapamme kommunikoida. Hän oli hyvin persoonallinen ja omalaatuinen, sekä oli ensimmäinen kissa jonka kimmokkeena saimme idean luoda Tassutellen- blogi.

Kiitos Eva-rakas kaikesta, niin myötä kuin vastoinkäymisistä. Opin Sinun kauttasi paljon itsestäni, sekä opin oivaltamaan elämää uudesta näkökulmasta yhdessä kokemiemme vaikeuksien kautta. En tiedä, oliko Sinun lähettäminen toiselle tähdelle se parhain vaihtoehto, mutta ymmärräthän, että yritin kaikkeni. Olen pahoillani, etten kyennyt tarjoamaan Sinulle parempaa elämää, mutta uskon, että ymmärrät sen. Lähtösi jätti minuun suuren tyhjiön, mutta oletan Sinun kanssa kokemien muistojen täyttävän hiljaa sen. Yhden tuttavan sanoja lainaten; Aika kultaa muistot. Minulle et ole kuollut. Oletan yhä näkeväni Sinut aamulla lavuaarissa tuhisemassa, tai vaanimassa Nemoa keittiön kulman takana, raapivan sohvaa tai kiipeilemässä kirjahyllyssä. Kuinka te yhdessä Nemon kanssa vaanitte posteljoonia ja odotitte milloin postiluukku kolahtaa kirjeistä. Kuinka kissanminttu sai Sinut hepuloimaan, tai sen, kuinka katselit maailman menoa ikkunasta. Ja erityisesti sitä, kuinka tulet puristen ja kehräten viereeni vaalimaan ystävyyttämme. Ja kuinka rapsuttaen kuiskaan korvaasi, "miten paljon Sinua rakastan.."

Hyvää matkaa Eva-kulta! <3
Odotan kuulevani pienet purahtelusi ja tassuilusi taas ensiyön hiljaisina tunteina.


- Jenni

maanantai 28. helmikuuta 2011

Huh hellettä, helmikuussa.

Nyt on jo kevättä ilmassa. Ikkunaltakin on hitaasti sulanut lumi, että näkee jo uloskin, eikä tarvii kurkkia. Auringon paistetta ihaillaan keittiön ikkunasta, Evakin tuossa köllöttelee hienon tilaustyönä teetetyn makuualustan päällä. :) Pötköllä on vanhat ja tutut harrastukset: veden vahtiminen lavuaarissa ja vessaeliöiden saalistus. Tiikerin titteli on pysynyt vahvana! Evakin on melkein aina mukana. Yhdessä ne kurkkivat ja vahtivat vessalaattojen väleissä luikertelevia siiroja, vai mitä ovatkaan. Pieniä mustia ötökköjä. Aina korvat höröllä ja jos sellainen jossakin menee, niin molemmat hyökkäävät perään ennen kuin ehdit edes kissaa sanoa. Nyt ne on saaneet viettää aikaa paljon keskenään :) Nimittäin emäntä on menossa ja kissahoitaja käy joka päivä ruokkimassa, hoitamassa ja leikittämässä kisuja. Voin vaan kuvitella, miltä koti näyttää, kun tulen takaisin. Matot rullalla, oksennusta kengissä, hiekkalaatikko täynnä, ruuat on syöty.. ehkä on kirjahyllystä tiputeltu jotakin, viimeksi taisi olla joku koru lentänyt lattialle.
Mutta väliäkö sillä, ikävä kisuja <3 Ainiin, ja saatiin muuten uusi kiipeilyteline yhdeltä kaverilta! Se on hieno, ja kissat tykkää.. ;) nyt on oikea kiipeilylinna, kun sen saa niiden kiipeilyhyllyjen alle. Voiiii!!



tiistai 8. helmikuuta 2011




Tässä hieman vanhempia kuvia. :) Nauttikaa näistä! <3

maanantai 24. tammikuuta 2011

video

Yllätyksiä!

Haa!

Tänään saimme Jenniltä yllätystuliaisia! Uuden super-hienon huiskan, missä on super-pitkät höyhenet, sekä kiillenauhoja että kulkusia! Se on ihana :) Lisäksi saimme kummalta tuoksuvan paketin. Se oli kääritty sanomalehteen, ja sen sisältä paljastui omituinen vihreä ruohoköntti... Tottakai menimme heti molemmat nuuhkimaan ja maistelemaan sitä. Ja se maistui niin hyvältä!
Popsimme sitä ahnaasti kilpaa, kumpi ehtii ensin syömään enemmän! Kun siinä oli hetken mussuteltu, kävimme ruokalevolle noiden sanomalehtien päälle. Mikäs sen mukavampaa, ruoka ja lepopaikka aivan vierekkäin. Jos olisimme olleet niin laiskoja, kuin jotkut kissat ovat, olisimme voineet siinä samalla maata pötköttää, ja kun kääntää hieman päätä, niin on ruokaa heti nenän edessä. Sellaista se kissanelämä pitäisi ollakkin. Hyvä palvelu! Mutta emmehän me toki ole niiiiiiin laiskoja.. ;) Tiikerit ja pallokissat yleensä saalistavat itse saaliinsa!





tiistai 4. tammikuuta 2011

Ohhoijakkaa


Miten voi olla näin laiskoja päiviä?
Mutta ainakin lunta on ulkona paljon. Ja sitä tulee vaan lisää joka päivä. :)