sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Uusi vuosi - ja lemmikit

^ Googlen kuvamateriaalia ^



Huhhuh, huomenta vaan kaikille.

Eilen oli niin rajut pippalot, että tänään tuli väkisinkin vähän nukuttua..
Toivottavasti kaikilla karvaisilla ja karvattomilla oli mukava ja hieman rauhallisempi uuden vuoden vaihde, kuin minulla. Itse aloitin juhlimisen jo hyvissä ajoin, kuuden aikoihin illalla. Vetelin ensin hieman ruokaa ja jälkiruuaksi herkkunappeja. Hetken sulateltuani pöperöitä, alkoi raju kissaralliajo. Sehän siis tarkoittaa mm. kissaparkouria ja huiman korkeita hyppyjä. Toiset saivat väistyä tieltäni, kaikki talon neliöt olivat minun käytössäni. Vain katto ja seinät olivat rajana. Jenni heitteli minulle rapinahiiriä, ja pompin innoissani niiden perässä. Mutta mikään ei voita sitä, kun leluhiiri sujautetaan maton alle! Siitä riittää iloa ja leikkimistä pitkän aikaa. Joskus Jenni teki mattoon pienen tunnelin, niin että sieltä mahtui vierittämään pientä palloa. Minä istuin maton toisessa päässä siellä missä tunnelin pääty oli, ja Jenni istui tunnelin etupäässä. Sitten sitä palloa yritettiin vierittää tunnelia pitkin ja minä olin vaanimassa toisessa päässä ja tökkäsin tassuillani pallon takaisin Jennille - näin riitti iloa pitkän pitkän aikaa.

Ilotulitteet eivät minua hetkauttaneet - vai miksikä nuo ihmiset niitä kutsuvat. Ikkunasta näin parit isot paukkeet.. Vaikka kovin kovaäänisiä ja kauniita ovatkin, taitavat olla väärissä käsissä hieman vaarallisia. Esimerkiksi taajama-alueella ei lain mukaan saisi edes ampua raketteja. Minä kyllä tiedän, olenhan Tiikeri.

Ja VOI tuota roskan määrää, mitä ihmiset jälkeensä jättävät! Jennikin ihmetteli kotiin tullessaan, miten neljä isoa mustaa tikkua oli isketty siistiin riviin hankeen - kukaan ei kuitenkaan viitsinyt laittaa niitä roskiin käytön jälkeen, vaikka olivat kolmen metrin päässä itse roskapöntöstä.

Toivottavasti ihmiset muistivat lemmikkejään näin uuden vuoden vaihteessa. Nimittäin moni lemmikki pelkää kuollakseen omituista ja äänekästä pauketta. Tiikerin tietojeni mukaan, jotkut koirat esimerkiksi joutuvat syömään rauhoittavia lääkkeitä selvitäkseen uuden vuoden stressaavasta tilanteesta. Eipä käy kateeksi sellainen. Onneksi olen kissa.

Kun isäntäväki tuli eilen kotiin joskus ennen kello 01, olin nukkumassa. Onneksi oli kaikki ikkunat kiinni, niin ei kuulunut tuo mahdoton pauke sisälle niin kovaa, vaikka ihan tuossa pihapiirissä jotkut ipanat räiskyttelivätkin jotain pahuksen papatteja.

Onneksi pääsin illalla Jennin syliin nukkumaan. Kehräsin levollisena itseni uneen.


- Nemo Vauhtiviiru

--------------------------------------




Täytyy tähän vielä kommenttia aiheesta laittaa, nyt kun Nemo poistui tietokoneen äärestä. :)

Meidän Roopen ensimmäinen uusi vuosi meni ollessa sisällä. Katselimme vain ikkunoista ja parvekkeelta räiskyviä raketteja. Ensimmäisten rakettien paukkeet hieman pelästyttivät Roopea - hän meni sohvan ja sohvapöydän väliin hämmästelemään omituista ja epätavallista pauketta. Moni tuli lastensa kanssa takapihamme isolle pellolle ampumaan raketteja. (Räiske oli siis todella lähellä) Olimme kaikki muuten normaalisti, emme reagoineet lisäämällä pelkoa Roopeen. Kun hän tuli meidän luoksemme kuin kysymään

"Mitä ihmettä tuo omituinen ja äänekäs pauke on tuolla ulkona? Pitääkö sitä pelätä?"
,

sanoimme vaan, ettei ole "mitään hätää." Ja kun hän tuli hakemaan meistä turvaa, annoimme sitä. Rapsuttelimme, mutta pidimme normaalin mielentilan. Kuin olisi ollut mikä tahansa päivä. Jatkoimme normaaleja askareita.

Vietimme sisällä kovimman paukkeen ajan, ja veimme Roopen sen jälkeen pienelle pissalenkille. Kun jossain joku ampui jonkun ison raketin joka räiskähti isona taivalle, Roope alkoi vetämään sitä kohti ja haukkui. Ei näyttänyt pelkäävän, halusi näköjään päästä paimentamaan.

Seuraavat uudet vuodet meni helposti. Roope ei pelännyt ja olotilakin oli suht normaali. Lähdimme suurimman paukkeen ajaksi sellaiseen paikkaan, jossa ei ollut muita lähistöllä. Sellainen löytyi meren rannasta hieman kauempaa. Meillä oli mukana kaksi isoa rakettia, ja niihin Roope suhtautui oikeastaan aika hyvin. Seisoskelimme kauempana, kun iskä sytytti raketin sytytyslangan. Kun se alkoi kipinöidä ja sähistä, iskä juoksi meidän luokse ja Roope oli repeytyä housuistaan. Hän haukkui ja veti ja häntä huiskui, ja kun raketti singahti taivaalle räiskähtäen, Roopen haukunta muuttui möreämmäksi ja hän hyppi takajaloillaan :D Niin innostunut oli meininki, että meitä vain nauratti.

Siitä lähtien uudet vuodet on olleet suht samanlaisia. Roope täytti viime kesänä 7- vuotta ja on jo kokenut konkari rakettien räiskynnän suhteen. Hän tietää, ettei tarvitse pelätä eikä ole uhkaa, että tarvitsisi paimentaa ja vahtia ja suojella muita laumanjäseniä.

Nemon kanssa uudet vuodet on menneet hyvin. Pienempänä se pelkäsi pauketta ja vietti suuremman osan paukkeen ajasta Evan kanssa sängyn alla. Jos lähdimme johonkin kahdestaan Markuksen kanssa, laitoimme kaikki ikkunat kiinni, jotta pauke ei olisi niin kova. Kerran oli sälekaihtimet ja verhotkin ikkunan edessä.

Viime vuoden pauke meni hyvin. Kissat ei reagoinut mitenkään. :) Tänäkin vuonna rauha vallitsi täällä sisätiloissa, vaikka Nemolla olikin iltaa myöten kauhea spurtti päällä. Sellaisten spurttien jälkeen onkin hyvä mennä nukkumaan omaan pahvilaatikkoon.

Hauskaa uuden vuoden alkua kaikille Tassutellen- lukijoille! :)

4 kommenttia:

  1. Heippa vauhtiviiru! Minäkin otin toooosi rauhallisesti tämän ihmisten uudenvuoden hössötyksen. Mammalla oli kova huoli että jos pelkään pauketta. Hohh hoi... joo, no en pelännyt. Vähän aikaa katselin mamman vieressä noita taivaalle lentäviä kiemuroita, mutta koska niillä ei ollut siipiä eikä pyrstöä, eivätkä ne sirkuttaneet, niin menin takaisin nukkumaan. Maukasta Uutta Vuotta sinulle, ja ihmisillesi. T:Misty

    VastaaPoista

Jätä tassunjälkesi!