keskiviikko 27. tammikuuta 2010
...
Tadaa! ...Olen kasvanut huimaa vauhtia, ja osaan jo hypätä sohvalle ihan itse! ...vaikka en aina saisikaan, mutta eivät he minua jatkuvasti ehdi kieltää! Hah haa..
perjantai 22. tammikuuta 2010
torstai 21. tammikuuta 2010
tiistai 19. tammikuuta 2010
lauantai 16. tammikuuta 2010
Kissojen Suuri Seikkailu!
*purrr* Nemo tervehtii :) *pur purrr*
(Tapahtui noin viikko sitten)
Oli puhetta jostain kylpyhuoneremontista, mutta emmehän me juurikaan ajatelleet asiaa siinä kaiken kissailun ohessa. Päivät kuluivat leppoisasti kuten minulla ja Evalla yleensäkin, mutta sitten, eräänä pimeänä iltapäivänä, meidät viskataan kissabokseihin kauhean hälinän keskellä. Mitä ihmettä? Muutammeko taas? mistä on kyse? Miksen saa syödä ruokaani rauhassa loppuun asti? *murrr* ...Noh, siinä sitten kökötämme bokseissa ja odottelemme että jotain tapahtuisi, tänä aikana meille annetaan ymmärrtää että nyt pitää lähteä remonttia pakoon. Pakoon? eivät tiikerit pakene! en ymmärtänyt miksi emme taistelleet vastaan kynsin ja hampain... Jokatapauksessa pian meitä jo raahattiin rappusia alas, ja ovesta ulos missä meidät laitettiin odottavan auton takapenkille, ja sekös oli jännää! En ollutkaan ollut autossa pitkään aikaan. Eva oli tietenkin ihan pallona omassa boksissaan, mutta minä nautin autoilusta täysin, kurkin ulos ja ihmettelin kuinka paljon valoja ja ääniä siellä olikaan! Olihan se hieman pelottavaakin, mutta minkäs teet, olen luonteeltani utelias ja seikkailunhaluinen tiikeri.
Noh saavuimme sitten ison kerrostalon pihaan, jossa kaikki tavarat (meidät myös) raahattiin oudolta haisevaan rappukäytävään, ja hetken aikaa jo luulin että meidät jätettiin siihen! ...Mutta ei, kuljimme hissillä ylemmäs, ja lopulta meidät vietiin erittäin oudontuoksuiseen asuntoon missä oli paljon hälinää yms. Saimme kuitenkin tästä "hotellista" oman huoneen, ja vieläpä näköalapaikalta! Voi tassu vieköön siellä oli vaikka mitä! Kaikenlaisia kiipeilytelineitä ja raapimispintoja yms yms yms *purrr* ...Ja upeat näköalat! Korkealla on kiva olla *purrrrrrrrrrrrrrrrr* ...Evakin oli ihan innoissaan kun siellä oli niin mainiot mahdollisuudet bongailla lintuja. Siellä oli myös kaikenlaisia koloja minne saattoi ryömiä. Täydellinen kissahuone.
Mutta juuri kun aloimme sopeutua tähän uuteen mainioon ympäristöön, saimme tietää että outo haju eteisessä olikin koiranhaju! Asunnossa on koira! voihan pallo sentään... Ja siinä samassa kuulimmekin haukkumista oven toiselta puolen. Hui kauhea! ...Miten me nyt pääsisimme kotiin? Ulko-oven ja meidän välissä oli haukkuva koira! ...Noh, emme jääneet vielä siinä vaiheessa pohtimaan asiaa sen kummemmin, vaan yritimme nauttia olostamme, ja kaikki sujuikin varsin mukavasti, kunnes se Roope -niminen koira alkoi tunkea kuonoaan sisään ovenraosta! Miten se kehtasikaan häiritä tuollatavalla tiikerin päiväunia? En voinut ymmärtää.... Mutta hyvien tapojen mukaisesti menin tekemään tuttavuutta. Nuuhkimme hetken kuonot vastakkain ja juttelimme asiallisesti ajankohtaisista asioista. Ymmärsin että Roope haukkui vain, koska oli aivan pihalla asiasta ja ihmetteli että mikä ihmeen kissahuone tämä nyt oli? ...Seuraavina päivinä vietin useita juttutuokioita Roopen seurassa, Eva tosin ei ollut yhtä sosiaalinen, se vain murisi tuolin alla ja ihmetteli silmät palloina, kuten aina, kun jotain jännittävää tapahtuu.
Loppujenlopuksi, päivämme "oudon talon ihanassa kissahuoneessa" kuluivat varsin mukavasti. Ja olinkin hieman pettynyt kun lähdimme niin pian. Toisaalta myös koti-ikävä oli vaivannut viime öinä. Olihan kotona sentään viuhkat, hiiret, oma matto, koppa, ja tutut tuoksut. Lähtömme oli samanlaista sirkusta kuin tuleminenkin oli ollut. Kaamea tavaroiden raahaaminen ja sählääminen. Eva aavisteli että jotain on nyt pielessä, mutta itse en huomannut mitään. Hyvästelin uuden ystäväni Roopen, ja toivoin että näkisimme vielä uudestaankin. Ja sitten olimmekin jo matkalla alakertaan, jossa jouduimme odottamaan pitkän aikaa kyytiä kotiin.
Automatka sujui mukavasti kuten aiemminkin. Eva tosin oli oudon jännittynyt, ja sitten ymmärsin miksi. Aivan yllättäen kurvasimme jonkun oudon rakennuksen pihaan, ja meidät raahattiin ulos autosta ja kannettiin sisään. Sisällä oli paljon ihmisiä, ja muutamia koiria, ja hirveästi tuoksuja! ...Isäntäväki jutteli jonkun naisen kanssa, ja kohta meidät kannettiin talon halki toiseen huoneeseen, jossa boksi nostettiin pöydälle, ja hetken päästä avattiin. Pinkaisin tietysti heti häntä pystyssä tutkimaan uutta ympäristöä. Kylmä pöytä, yök. Outoja tuoksuja. Kissajulisteita seinillä! ai kun kiva, ei tämä voi olla paha paikka siis. *purrrr* ....Ja siinä samassa se outo nainen otti minusta kiinni ja laittoi jotain niskaani, en ollut varma mitä koska se tapahtui niin nopeasti. En oikein ymmärtänyt että mistä oli kyse, ja sitten minut tuupattiinkin takaisin boksiin. Sama operaatio suoritettiin Evalle, tosin hänet täytyi ottaa ulos kallistamalla boksia. Mutta sekin oli ohitse todella nopeasti, ja hetken kuluttua olimmekin jo matkalla kohti kotia.
Kotona saimme huomata että pesukone oli siirretty pois kylpyhuoneesta, ja että eteinen-kylpyhuone -alueella oli outo tuoksu. Kaikki oli muuten hyvin, ja olimme tyytyväisiä. Joskin Eva oli vielä hieman kärttyisä siitä että hänet oli viety eläinlääkärille etukäteen siitä kertomatta.
*purr purr*
-Nemo Vauhtiviiru, pieni suuri kissa, ja Roopen hyvä ystävä
(Tapahtui noin viikko sitten)
Oli puhetta jostain kylpyhuoneremontista, mutta emmehän me juurikaan ajatelleet asiaa siinä kaiken kissailun ohessa. Päivät kuluivat leppoisasti kuten minulla ja Evalla yleensäkin, mutta sitten, eräänä pimeänä iltapäivänä, meidät viskataan kissabokseihin kauhean hälinän keskellä. Mitä ihmettä? Muutammeko taas? mistä on kyse? Miksen saa syödä ruokaani rauhassa loppuun asti? *murrr* ...Noh, siinä sitten kökötämme bokseissa ja odottelemme että jotain tapahtuisi, tänä aikana meille annetaan ymmärrtää että nyt pitää lähteä remonttia pakoon. Pakoon? eivät tiikerit pakene! en ymmärtänyt miksi emme taistelleet vastaan kynsin ja hampain... Jokatapauksessa pian meitä jo raahattiin rappusia alas, ja ovesta ulos missä meidät laitettiin odottavan auton takapenkille, ja sekös oli jännää! En ollutkaan ollut autossa pitkään aikaan. Eva oli tietenkin ihan pallona omassa boksissaan, mutta minä nautin autoilusta täysin, kurkin ulos ja ihmettelin kuinka paljon valoja ja ääniä siellä olikaan! Olihan se hieman pelottavaakin, mutta minkäs teet, olen luonteeltani utelias ja seikkailunhaluinen tiikeri.
Noh saavuimme sitten ison kerrostalon pihaan, jossa kaikki tavarat (meidät myös) raahattiin oudolta haisevaan rappukäytävään, ja hetken aikaa jo luulin että meidät jätettiin siihen! ...Mutta ei, kuljimme hissillä ylemmäs, ja lopulta meidät vietiin erittäin oudontuoksuiseen asuntoon missä oli paljon hälinää yms. Saimme kuitenkin tästä "hotellista" oman huoneen, ja vieläpä näköalapaikalta! Voi tassu vieköön siellä oli vaikka mitä! Kaikenlaisia kiipeilytelineitä ja raapimispintoja yms yms yms *purrr* ...Ja upeat näköalat! Korkealla on kiva olla *purrrrrrrrrrrrrrrrr* ...Evakin oli ihan innoissaan kun siellä oli niin mainiot mahdollisuudet bongailla lintuja. Siellä oli myös kaikenlaisia koloja minne saattoi ryömiä. Täydellinen kissahuone.
Mutta juuri kun aloimme sopeutua tähän uuteen mainioon ympäristöön, saimme tietää että outo haju eteisessä olikin koiranhaju! Asunnossa on koira! voihan pallo sentään... Ja siinä samassa kuulimmekin haukkumista oven toiselta puolen. Hui kauhea! ...Miten me nyt pääsisimme kotiin? Ulko-oven ja meidän välissä oli haukkuva koira! ...Noh, emme jääneet vielä siinä vaiheessa pohtimaan asiaa sen kummemmin, vaan yritimme nauttia olostamme, ja kaikki sujuikin varsin mukavasti, kunnes se Roope -niminen koira alkoi tunkea kuonoaan sisään ovenraosta! Miten se kehtasikaan häiritä tuollatavalla tiikerin päiväunia? En voinut ymmärtää.... Mutta hyvien tapojen mukaisesti menin tekemään tuttavuutta. Nuuhkimme hetken kuonot vastakkain ja juttelimme asiallisesti ajankohtaisista asioista. Ymmärsin että Roope haukkui vain, koska oli aivan pihalla asiasta ja ihmetteli että mikä ihmeen kissahuone tämä nyt oli? ...Seuraavina päivinä vietin useita juttutuokioita Roopen seurassa, Eva tosin ei ollut yhtä sosiaalinen, se vain murisi tuolin alla ja ihmetteli silmät palloina, kuten aina, kun jotain jännittävää tapahtuu.
Loppujenlopuksi, päivämme "oudon talon ihanassa kissahuoneessa" kuluivat varsin mukavasti. Ja olinkin hieman pettynyt kun lähdimme niin pian. Toisaalta myös koti-ikävä oli vaivannut viime öinä. Olihan kotona sentään viuhkat, hiiret, oma matto, koppa, ja tutut tuoksut. Lähtömme oli samanlaista sirkusta kuin tuleminenkin oli ollut. Kaamea tavaroiden raahaaminen ja sählääminen. Eva aavisteli että jotain on nyt pielessä, mutta itse en huomannut mitään. Hyvästelin uuden ystäväni Roopen, ja toivoin että näkisimme vielä uudestaankin. Ja sitten olimmekin jo matkalla alakertaan, jossa jouduimme odottamaan pitkän aikaa kyytiä kotiin.
Automatka sujui mukavasti kuten aiemminkin. Eva tosin oli oudon jännittynyt, ja sitten ymmärsin miksi. Aivan yllättäen kurvasimme jonkun oudon rakennuksen pihaan, ja meidät raahattiin ulos autosta ja kannettiin sisään. Sisällä oli paljon ihmisiä, ja muutamia koiria, ja hirveästi tuoksuja! ...Isäntäväki jutteli jonkun naisen kanssa, ja kohta meidät kannettiin talon halki toiseen huoneeseen, jossa boksi nostettiin pöydälle, ja hetken päästä avattiin. Pinkaisin tietysti heti häntä pystyssä tutkimaan uutta ympäristöä. Kylmä pöytä, yök. Outoja tuoksuja. Kissajulisteita seinillä! ai kun kiva, ei tämä voi olla paha paikka siis. *purrrr* ....Ja siinä samassa se outo nainen otti minusta kiinni ja laittoi jotain niskaani, en ollut varma mitä koska se tapahtui niin nopeasti. En oikein ymmärtänyt että mistä oli kyse, ja sitten minut tuupattiinkin takaisin boksiin. Sama operaatio suoritettiin Evalle, tosin hänet täytyi ottaa ulos kallistamalla boksia. Mutta sekin oli ohitse todella nopeasti, ja hetken kuluttua olimmekin jo matkalla kohti kotia.
Kotona saimme huomata että pesukone oli siirretty pois kylpyhuoneesta, ja että eteinen-kylpyhuone -alueella oli outo tuoksu. Kaikki oli muuten hyvin, ja olimme tyytyväisiä. Joskin Eva oli vielä hieman kärttyisä siitä että hänet oli viety eläinlääkärille etukäteen siitä kertomatta.
*purr purr*
-Nemo Vauhtiviiru, pieni suuri kissa, ja Roopen hyvä ystävä
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
...ja lisää
Blogin rajoitusten vuoksi, video, ja loput kuvat, pitää varmuuden vuoksi laittaa erillään.
...
Vuf! Tassutellen ei olekaan enään KISSA-blogi. Hilpeään ryhmäämme liittyy noin viikon päästä pikku-Juku! ...Juku on pienenpieni ja pehmeä, old line siperianhusky. Jukun harrastuksiin kuuluu juokseminen, ja kaiken irtaimiston syönti.
Tässä muutamia kuvia, ja video Jukusta :)
Tässä muutamia kuvia, ja video Jukusta :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)