http://www.youtube.com/watch?v=zSiYlZrszVg&feature=related
ja
http://www.youtube.com/watch?v=VgmXrARr6aI
torstai 24. joulukuuta 2009
Evan hilpeät hetket + Tiikerin ensijoulu!
Noniin,
Hyvää joulua kaikille Tassutellen -blogin lukijoille, ja muillekin. Toivotamme myös hyvää uutta vuotta vaikka emme pidäkään raketeista ja niiden aiheuttamasta melusta. Täällä on joulu edennyt seuraavanlaisesti:
Nemo: Odotukseni olivat niin korkealla että ihan hännänpäässä tuntui, olin aamulla ensimmäinen hereillä! menin herättämään ihmisiä ja kehräsin *pur pur nyt on joulu! prrrr! lahjoja ja ruokaa nyt! prrrr!* ...Aika laiskasti kuitenkin heräsivät, mutta heräsivät kuitenkin. Aamupalan jälkeen avattiin ensimmäiset lahjat (kuulemma myöhemmin tulee lisää) ja niihin ei juuri lukeutunut kissatavaraa, mutta eihän se minua haitannut kun lahjapaperi on niin kivaa! Lahjanauhojakin tuli möyssättyä oikein urakalla! Ja mielestäni useiden ihmistenkin olisi hyvä välillä pysähtyä, ja miettiä joulun syvintä olemusta, ja sitä mistä joulussa todella on kyse. Joulussa ei ole kyse lahjojen antamisesta, tai saamisesta, asunnon koristelemisesta tai rahan tuhlaamisesta kaikenlaiseen hömppään, ei ei, Joulussa on kyse joulupäivällisestä!! *purr* Pöytä täynnä herkkuja laidasta laitaan! laatikkoja, kinkkua, limppua, kalaa, ja monenlaista makupalaa! Siitä pieni kissa pitää! Olen tänään jo nauttinut varsin maittavan joululounaan, silakka-aterian nimittäin, aion myöhemmin jatkaa syömistä perinteisten jouluruokien parissa. Koska tämä on ensimmäinen jouluni, aion käydä koko listan läpi! Kun mahani on täynnä, niin täynnä etten jaksa edes pöydältä alas hypätä, niin tassuilen olohuoneen nojatuolin pehmeälle viltille kerälle, kehrään, nukun, ja totean että ensimmäinen jouluni oli varsin mainio! ...Ensivuonna tosin pitää pistää vielä paremmaksi! Aion suunnitella vaikka mitä hienoa, ja kutsua myös ystäviä mukaan joulunviettoon!
Eva: Päivä alkoi hieman hitaasti, kunnes siinä heräillessä tajusin että onkin joulu! huh huh! pinko-vaihde päälle! viuh! tsiuh! vroom! Pinkoilin innoissani ympäri asuntoa, ja taisinkin saada aikaan sen että kaikki muutkin heräsivät! Mutta oli se hidasta! herääminen, aamupala, yms... Arvatkaa vaan oliko vaikea pysyä hilpeänä tuona aikana? Mutta sitten se alkoi! paljon paketteja! ihanaa rapinaa ja hilpeää tunnelmaa! Vaikka kissalahjat saapuvatkin vasta huomenna, niin oli silti kivaa. Avasin kaikki paketit varmaan 3 kertaa! nuuhkin kaikki kuoret läpi ja tutkin kaikki paperit täysin, ettei vaan mitään unohtuisi. Eikä se hilpeys tähän lopu! ulkona sataa lunta, ja tunnelma on katossa. Taidankin mennä pistämään hilpeää joulumusiikkia soimaan.... Hyvää joulua ja paljon paketteja! :)
Eva & Nemo: toivotamme myös erityisen hyvää joulua rakkaalle ystävällemme Kisumummalle, sekä tietenkin Nöpölle, Lakulle, ja Töppöselle. Ja uudelle tuttavallemme pikku-Jukulle, joka vielä joulusta tietämättömänä tuhisee emon vieressä lämpimässä.
Hyvää Joulua. *purr purr*
Hyvää joulua kaikille Tassutellen -blogin lukijoille, ja muillekin. Toivotamme myös hyvää uutta vuotta vaikka emme pidäkään raketeista ja niiden aiheuttamasta melusta. Täällä on joulu edennyt seuraavanlaisesti:
Nemo: Odotukseni olivat niin korkealla että ihan hännänpäässä tuntui, olin aamulla ensimmäinen hereillä! menin herättämään ihmisiä ja kehräsin *pur pur nyt on joulu! prrrr! lahjoja ja ruokaa nyt! prrrr!* ...Aika laiskasti kuitenkin heräsivät, mutta heräsivät kuitenkin. Aamupalan jälkeen avattiin ensimmäiset lahjat (kuulemma myöhemmin tulee lisää) ja niihin ei juuri lukeutunut kissatavaraa, mutta eihän se minua haitannut kun lahjapaperi on niin kivaa! Lahjanauhojakin tuli möyssättyä oikein urakalla! Ja mielestäni useiden ihmistenkin olisi hyvä välillä pysähtyä, ja miettiä joulun syvintä olemusta, ja sitä mistä joulussa todella on kyse. Joulussa ei ole kyse lahjojen antamisesta, tai saamisesta, asunnon koristelemisesta tai rahan tuhlaamisesta kaikenlaiseen hömppään, ei ei, Joulussa on kyse joulupäivällisestä!! *purr* Pöytä täynnä herkkuja laidasta laitaan! laatikkoja, kinkkua, limppua, kalaa, ja monenlaista makupalaa! Siitä pieni kissa pitää! Olen tänään jo nauttinut varsin maittavan joululounaan, silakka-aterian nimittäin, aion myöhemmin jatkaa syömistä perinteisten jouluruokien parissa. Koska tämä on ensimmäinen jouluni, aion käydä koko listan läpi! Kun mahani on täynnä, niin täynnä etten jaksa edes pöydältä alas hypätä, niin tassuilen olohuoneen nojatuolin pehmeälle viltille kerälle, kehrään, nukun, ja totean että ensimmäinen jouluni oli varsin mainio! ...Ensivuonna tosin pitää pistää vielä paremmaksi! Aion suunnitella vaikka mitä hienoa, ja kutsua myös ystäviä mukaan joulunviettoon!
Eva: Päivä alkoi hieman hitaasti, kunnes siinä heräillessä tajusin että onkin joulu! huh huh! pinko-vaihde päälle! viuh! tsiuh! vroom! Pinkoilin innoissani ympäri asuntoa, ja taisinkin saada aikaan sen että kaikki muutkin heräsivät! Mutta oli se hidasta! herääminen, aamupala, yms... Arvatkaa vaan oliko vaikea pysyä hilpeänä tuona aikana? Mutta sitten se alkoi! paljon paketteja! ihanaa rapinaa ja hilpeää tunnelmaa! Vaikka kissalahjat saapuvatkin vasta huomenna, niin oli silti kivaa. Avasin kaikki paketit varmaan 3 kertaa! nuuhkin kaikki kuoret läpi ja tutkin kaikki paperit täysin, ettei vaan mitään unohtuisi. Eikä se hilpeys tähän lopu! ulkona sataa lunta, ja tunnelma on katossa. Taidankin mennä pistämään hilpeää joulumusiikkia soimaan.... Hyvää joulua ja paljon paketteja! :)
Eva & Nemo: toivotamme myös erityisen hyvää joulua rakkaalle ystävällemme Kisumummalle, sekä tietenkin Nöpölle, Lakulle, ja Töppöselle. Ja uudelle tuttavallemme pikku-Jukulle, joka vielä joulusta tietämättömänä tuhisee emon vieressä lämpimässä.
Hyvää Joulua. *purr purr*
keskiviikko 23. joulukuuta 2009
perjantai 18. joulukuuta 2009
Kissakuulumisia
Heipähei!
Tänne kuuluu pakkasta ja kylmää. Viime päivät olleet laiskoja, mutta yllättäviä.
Kuten kuvasta näkyy, toivat uuden lipaston meille. Se on minun! Se sopii minun väriini täydellisesti. Käytimme sitä Nemon kanssa heti kissakerrossänkynä!
Varasin toisen kerroksen itselleni. Olen siis näin talven ajaksi siirtynyt punaisesta mökistäni kerrostaloasuntoon. Se on ihana. :)
Nyt näin joulukiireen aikaan kukaan ei ole juurikaan ehtinyt meitä leikittää!
Se on tylsää, joutuu sitten omin toimin leikkimään. Löysivät jostain kaappien kätköistä sellaisen
ovikoristeen tai oviverhon. En tiedä, miksikä sitä sanovat.. mutta kuitenkin, Nemo on ollut ihan hulluna siihen, roikkunut nauhoissa, ja pureskellut niitä. Hyvä ettei koko hommeli ole irronnut liitoksistaan. Meinaan sen verran kova vauhti tuolla tiikerillä.. Se oli varsin hauskaa, kun emäntä juoksenteli ympäri asuntoa tämä ovikoriste kädessään ja ne narut laahasivat maata ja me roikuimme niiden perässä. Hihii!
Ollaan yhteisvoimin bongailtu lintuja viime päivinä, tulevat nimittäin tuohon olohuoneen ikkunan läheisyyteen, kun ulkona siinä kohdin kasvaa tuollainen iso puu. Ja sitten Nemo alkaa raapimaan ikkunaa. Se ei osaa vielä kunnolla kätkättää niille, yritän parhaani mukaan näyttää mallia. Ehkä siitä jotain oppii, tai sitten ei.
Eipä tänne juuri muuta oikein kuulu, kun syömistä ja nukkumista. Välillä painitaan Nemon kanssa niin, että kotiväki häiriintyy. Taidan tästä mennä nukkumaan, tähän aikaan vuodesta kun tuo aurinko ei juurikaan näyttäydy niin ei jaksa pysyä edes hereillä.
P.S. Mitähän me saadaan joululahjaksi?
- Eva Touhutassu
keskiviikko 2. joulukuuta 2009
*pörrin pörr*
Haa!
Tehokas nirsoilu on tehonnut! Tänään saimme Evan kanssa maittavan aterian, silakkaa ja riisiä! Ja voi oli hyvää! En kyllä enään syö pussiruokaa! Tästä lähtien vaadin, että minulle valmistetaan ateria joka päivä! ja monta kertaa päivässä, tietenkin. Haluaisin kokeilla erilaisia kala-aterioita, mutta myös kanaruuat kiinnostavat suuresti. Pitäisiköhän mennä kaupungille hieman kiertelemään ravintoloihin, ja sitten sen kokemuksen pohjalta päättää, että mitä söisin kotona? Ehkäpä.
Niin, ja sitten muihin uutisiin. Täällä on ripustettu seinälle (juuri tassujen ulottumattomiin, hmhp! prmph!) varsin mielenkiintoisen näköinen joulukalenteri. 24 joulusukkaa roikkuu punaisessa narussa joulu-aiheisilla pyykkipojilla. Varsin hienoa. Olemme Evan kanssa tulleet siihen tulokseen, että sukat sisältävät jotain hyvää syötävää! Mutta ei sitä tietenkään meille tarjota. Mutta hyvä on sitten, muistan tämän sitten kun minulla on uusi pussi maittavia maitonappeja tassuissani. Ette saa.
Eipä tässä sitten muuta. Ulkona on ollut niin harmaata, että on ollut pakko nukkua entistä enemmän. Täytyy vain jatkaa unta. Tulisipa lunta!
*purr purr*
-Nemo Vauhtiviiru, pieni suuri kissa joka vielä muuttaa maailmaa
Tehokas nirsoilu on tehonnut! Tänään saimme Evan kanssa maittavan aterian, silakkaa ja riisiä! Ja voi oli hyvää! En kyllä enään syö pussiruokaa! Tästä lähtien vaadin, että minulle valmistetaan ateria joka päivä! ja monta kertaa päivässä, tietenkin. Haluaisin kokeilla erilaisia kala-aterioita, mutta myös kanaruuat kiinnostavat suuresti. Pitäisiköhän mennä kaupungille hieman kiertelemään ravintoloihin, ja sitten sen kokemuksen pohjalta päättää, että mitä söisin kotona? Ehkäpä.
Niin, ja sitten muihin uutisiin. Täällä on ripustettu seinälle (juuri tassujen ulottumattomiin, hmhp! prmph!) varsin mielenkiintoisen näköinen joulukalenteri. 24 joulusukkaa roikkuu punaisessa narussa joulu-aiheisilla pyykkipojilla. Varsin hienoa. Olemme Evan kanssa tulleet siihen tulokseen, että sukat sisältävät jotain hyvää syötävää! Mutta ei sitä tietenkään meille tarjota. Mutta hyvä on sitten, muistan tämän sitten kun minulla on uusi pussi maittavia maitonappeja tassuissani. Ette saa.
Eipä tässä sitten muuta. Ulkona on ollut niin harmaata, että on ollut pakko nukkua entistä enemmän. Täytyy vain jatkaa unta. Tulisipa lunta!
*purr purr*
-Nemo Vauhtiviiru, pieni suuri kissa joka vielä muuttaa maailmaa
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
Hei.
Minä se tässä, Eva.
Kertoilen hieman kuulumisia. Ensinnäki: Ollut niin laiskoja päiviä, ettei aikoihin sellaisia ole ollut.
Isäntäväki ollut pitkään sairaana, ja siksi olleet pitkään kotona. Ei siis olla Nemon kanssa päästy riehumaan oikein kunnolla. Jos tekee jotain kiellettyä, aina tullaan suihkupullon kanssa perässä ja huudetaan, "ei, ei saa! Pois sieltä! Ei tapella! Mitä sinä syöt! Pois suusta se! Jätä ne johdot rauhaan!" , ja lista voi jatkua pitkään piiiiitkään vielä, mutten jaksa listata enempää esimerkkejä.
Eli paljon ollaan löhöilty. Mutta! uusi kiipeily/raavinpuu on saapunut kotiimme! Jipii, siinä voi kieppua, löhötä, ja teroitella kynsiäkin.
Mutta tämä marraskuinen harmaus väsyttää ketä vain, oikeastaan tiikeritkään eivät siltä säästy. Olemme vakavissamme miettineet Nemon kanssa talviunta. Meidät toki täytyy herättää kun itse Joulu saapuu. Mahtaakohan meille tulla joulukuusi tänä vuonna? Epäilen.
Joululauluja on ruvettu kuuntelemaan. Sekös vasta on kivaa! :) Meillä onkin jo joitain joulukoristeita otettu esille, jouluvaloja ja kynttelikköjä ja sen sellaista. "Mutta niitä ei saa syödä :( ", Nemo valittaa. Minusta ne ovat mukavia.
Niin, nyt kun aurinko on vähissä, olen aina tilaisuuden tullen pienessä omassa solariumissani. Emännän työpöydällä olevan lampu alla on niin mukavaa!
Nyt pitää taas mennä ottamaan keinotekoista auringon lämpöä. :) hei sitten!
Hauskaa Joulun odotusta kaikille!
- Eva Touhutassu
Tiikerin talviunet...
*purrr*
Noh, kuten varmasti kaikki olette tietoisia, niin talvi on tulossa. Pakkasta, lunta, jäätä, loskaa, lunta ja lisää lunta ja kylmää. Minä en pienenä tiikerinä ole koskaan aiemmin kokenut talvea. Ja ensimmäinen syksyni on ollut lievä pettymys. Joten, jos talvi ikäänkuin "jatkaa" syksyä, en näe mitään syytä viettää sitä. Olen harkinnut talviunien nukkumista. Näin luonto-ohjelmasta että esim. karhut tekevät niin. Ehkä tiikeritkin tekisivät, jos siellä olisi tälläisia talvia.
Mutta tämä kylmä ei-kissanilma, ei ole ainoa syy tähän päätökseen. Kylmenevän ilmaston takia, olemme viimeaikoina Evan kanssa mussuttaneet kissanruokaa extra-reippaasti, jottei olisi niin kylmä olla. Ja nyt meille ilmoitetaan että nyt alkaa paasto. Paasto! meille kissoille siis. Siis voi pallo! Evalle se varmasti tekee hyvää, koska hän nyt on muutamia lisäkiloja saanutkin, mutta ei minulle! Olenhan vasta pieni kis.. tiikerinpentu! kasvavassa iässä ja kaikkea! hmph.
Muttaniin. Kaiken tämän takia, olen siis päättänyt, että huomenna iltapäivällä menen vilttini kanssa pahvilaatikon perälle tuhisemaan. Tuhisen pitkään, ja herään vasta sitten kun aurinko paistaa, linnut laulavat, ja kulhoni täyttyy mitä maittavimmilla kissanruuilla ja saan välipalaa myös.
*miuh*
-Nemo
P.S: saattaa kuitenkin olla, että nälkä vie voiton muutaman tunnin kuluttua, ja herään syömään. Päättäen talviunet siihen paikkaan. Jos näin käy, aion ottaa talvesta kaiken irti, vaikka se vaikuttaakin kovin vastenmieliseltä vuodenajalta. Mutta ainakin siihen sisältyy joulu! :)
Noh, kuten varmasti kaikki olette tietoisia, niin talvi on tulossa. Pakkasta, lunta, jäätä, loskaa, lunta ja lisää lunta ja kylmää. Minä en pienenä tiikerinä ole koskaan aiemmin kokenut talvea. Ja ensimmäinen syksyni on ollut lievä pettymys. Joten, jos talvi ikäänkuin "jatkaa" syksyä, en näe mitään syytä viettää sitä. Olen harkinnut talviunien nukkumista. Näin luonto-ohjelmasta että esim. karhut tekevät niin. Ehkä tiikeritkin tekisivät, jos siellä olisi tälläisia talvia.
Mutta tämä kylmä ei-kissanilma, ei ole ainoa syy tähän päätökseen. Kylmenevän ilmaston takia, olemme viimeaikoina Evan kanssa mussuttaneet kissanruokaa extra-reippaasti, jottei olisi niin kylmä olla. Ja nyt meille ilmoitetaan että nyt alkaa paasto. Paasto! meille kissoille siis. Siis voi pallo! Evalle se varmasti tekee hyvää, koska hän nyt on muutamia lisäkiloja saanutkin, mutta ei minulle! Olenhan vasta pieni kis.. tiikerinpentu! kasvavassa iässä ja kaikkea! hmph.
Muttaniin. Kaiken tämän takia, olen siis päättänyt, että huomenna iltapäivällä menen vilttini kanssa pahvilaatikon perälle tuhisemaan. Tuhisen pitkään, ja herään vasta sitten kun aurinko paistaa, linnut laulavat, ja kulhoni täyttyy mitä maittavimmilla kissanruuilla ja saan välipalaa myös.
*miuh*
-Nemo
P.S: saattaa kuitenkin olla, että nälkä vie voiton muutaman tunnin kuluttua, ja herään syömään. Päättäen talviunet siihen paikkaan. Jos näin käy, aion ottaa talvesta kaiken irti, vaikka se vaikuttaakin kovin vastenmieliseltä vuodenajalta. Mutta ainakin siihen sisältyy joulu! :)
torstai 19. marraskuuta 2009
perjantai 30. lokakuuta 2009
maanantai 26. lokakuuta 2009
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Nemo Vauhtiviiru raportoi.
*purrr*
Noniin. Paljon on tapahtunut sitten viime Tassutellen -merkintäni, niin paljon etten ole ehtinyt kirjoitella. Olen ollut laiska, tai touhukas, miten vaan. Jokatapauksessa tylsää minulla ei ole täällä ollut, ja tekemistä riittää mielin määrin.
Oli aika jännät paikat muutama päivä sitten, kun Evaa lähdettiin viemään eläinlääkäriin. Ei siinä mitään, mutta minun piti jäädä yksin kotiin. Yksin! ensimmäistä kertaa! siis ihan yksin, ei edes kisumumma käynyt. Muttaniin, siis yksin kotiin, minä. Ja useaksi kissatunniksi! oivoi... Noh, kun ihmiset ja Eva lähtivät, olin hetken aivan hermona, mitä tehdä? minne mennä? mitä syödä? ...Mutta päätin ajatella kuin tiikeri! ja selvisin hienosti. Ensiksi kävin nukkumaan, menin pienelle kerälle koppaani ja tuhisin siinä ainakin tunnin. Herättyäni huomasin yhä olevani yksin. Päätin mennä hieman tankkaamaan, jos murtovaras iskee, niin on parasta olla valmiina. Mussutin omat ruokani, ja vähän Evankin, ja sitten putsasin pöydän murusista ja join vettä. Kaikki oli hyvin. Liian hyvin! ...Hetken asiaa mietittyäni, tulin siihen tulokseen että vaaniminen on ainoa tapa edetä. Hiippailen ympäriinsä kuin mikäkin ninjakissa, ja yllätän viholliset kaamealla tassuhyökkäyksellä ennen kuin ehtivät sanoa "KISSA!". Niin. Hieman jännittyneenä, lähdin liikkeelle. Hitaasti tassuilin olohuonetta kohti. Pysähdyin kulmaan, ja aikani nuuhkittua tulin siihen tulokseen että huone oli turvallinen. Toistin operaation muille huoneille, ja koko asunnolle 2 kertaa. Olin tyytyväinen tulokseen, ja palkitsin itseni syömällä kuivaruokaa. Menin jälleen nukkumaan. Leikin pallolla, ja sitten Eva ja kumppanit jo saapuivatkin! *pur purr* ...Eva oli saanut uutta kuivaruokaa jota minä en sitten saanut syödä! ja sekös otti päähän. Revin verhoja kostoksi. Mutta muuten loppupäivä meni tuttuun tapaan kissaillessa.
Seuraavana päivä sitten sainkin yllätyksen! Minulle ostettiin ISO SÄKKI kallista royal canin -kissanpenturuokaa! voihan viuhka! olin niin onnellinen, ja pelkkä tuoksu tuntui täyttävän masuni. Loppupäivä menikin sitten enemmän tai vähemmän syödessä! *mums mums*
Ja nyt taisin haistaa pizzan. Minun reviirilläni! Täytyy lähteä saalistamaan!
*purrr*
Noniin. Paljon on tapahtunut sitten viime Tassutellen -merkintäni, niin paljon etten ole ehtinyt kirjoitella. Olen ollut laiska, tai touhukas, miten vaan. Jokatapauksessa tylsää minulla ei ole täällä ollut, ja tekemistä riittää mielin määrin.
Oli aika jännät paikat muutama päivä sitten, kun Evaa lähdettiin viemään eläinlääkäriin. Ei siinä mitään, mutta minun piti jäädä yksin kotiin. Yksin! ensimmäistä kertaa! siis ihan yksin, ei edes kisumumma käynyt. Muttaniin, siis yksin kotiin, minä. Ja useaksi kissatunniksi! oivoi... Noh, kun ihmiset ja Eva lähtivät, olin hetken aivan hermona, mitä tehdä? minne mennä? mitä syödä? ...Mutta päätin ajatella kuin tiikeri! ja selvisin hienosti. Ensiksi kävin nukkumaan, menin pienelle kerälle koppaani ja tuhisin siinä ainakin tunnin. Herättyäni huomasin yhä olevani yksin. Päätin mennä hieman tankkaamaan, jos murtovaras iskee, niin on parasta olla valmiina. Mussutin omat ruokani, ja vähän Evankin, ja sitten putsasin pöydän murusista ja join vettä. Kaikki oli hyvin. Liian hyvin! ...Hetken asiaa mietittyäni, tulin siihen tulokseen että vaaniminen on ainoa tapa edetä. Hiippailen ympäriinsä kuin mikäkin ninjakissa, ja yllätän viholliset kaamealla tassuhyökkäyksellä ennen kuin ehtivät sanoa "KISSA!". Niin. Hieman jännittyneenä, lähdin liikkeelle. Hitaasti tassuilin olohuonetta kohti. Pysähdyin kulmaan, ja aikani nuuhkittua tulin siihen tulokseen että huone oli turvallinen. Toistin operaation muille huoneille, ja koko asunnolle 2 kertaa. Olin tyytyväinen tulokseen, ja palkitsin itseni syömällä kuivaruokaa. Menin jälleen nukkumaan. Leikin pallolla, ja sitten Eva ja kumppanit jo saapuivatkin! *pur purr* ...Eva oli saanut uutta kuivaruokaa jota minä en sitten saanut syödä! ja sekös otti päähän. Revin verhoja kostoksi. Mutta muuten loppupäivä meni tuttuun tapaan kissaillessa.
Seuraavana päivä sitten sainkin yllätyksen! Minulle ostettiin ISO SÄKKI kallista royal canin -kissanpenturuokaa! voihan viuhka! olin niin onnellinen, ja pelkkä tuoksu tuntui täyttävän masuni. Loppupäivä menikin sitten enemmän tai vähemmän syödessä! *mums mums*
Ja nyt taisin haistaa pizzan. Minun reviirilläni! Täytyy lähteä saalistamaan!
*purrr*
Kissakuulumisia
Syksyiset terveiset täältä Vantaalta.
Viime päivät on olleet sateisia, ja on tullut tavallista enemmän laiskoteltua.
Aikovat muka kasata jonkun lipaston, mutta minä pistin asiat mullin mallin. Kuten kuvasta näkyy, yksi koottavan lipaston laatikoista on uusi lempipaikkani nukkua!
Minulle kuuluu myös hieman huonoja uutisia. Kun olen viime aikoina lirautellut vääriin paikkoihin, isäntäväki päätti sitten viedä minut lääkäriin tutkittavaksi, koska kuulemma sellainen ei ole normaalia. No, ensinnäkin täytyy sanoa, että oli todella kamalaa joutua matkustamaan bussilla! Ja kakkasin boksiini ensimmäisten 2 min aikana. Isäntäväki tykkäsi. Kuulin sellaista voivottelua, että "onneksi se tapahtui nyt, ettei bussissa!" Jäkäjäkä..
Onneksi sentään ei tarvinnut kävellä, vaan minua kannettiin. Oli kylmä sää ulkona, ja emäntä antoi oman villapaitansa minun kantokoppaani, jottei minulle tulisi kylmä. Mutta sitten pissasin siihenkin. Niin.
No, lääkärissä sitten minulta otettiin pissanäyte, ja siitä todettiin minulla olevan kova tulehdus, ja pH-arvojen katsottiin olevan todella korkealla. Minulla epäiltiin myös olevan sokeritauti, mutta minulla on liian hyvä turkki sellaista sairastavalle, sanoi lääkäri. Minut punnittiin, painan 3,7 kg. Pakko myöntää, että on sitä tullut syötyä aika paljon tässä viime vuoden aikana. Yksi paheistani - syöminen. Kuivaruoka on niiiin hyvää!
Minulle annettiin myös kaksi piikkiä niskaan. En edes tiedä, mitä kaikkea se sisälsi, mutta onneksi ei sentään sattunut. Sitten tutkimukset oli tehty, ja pääsin takaisin omaan boksiini, voi rakas boksini! Se tietää aina sitä, että lähdetään kotiin. Näytti kuulemma siltä, että tautini on synnynnäinen virtsatievaiva. No sain antibioottikuurin, ja jotakin uutta eläinlääkärin suosittelemaa virtsatie-vaivoista kärsiville kissoille.
Sitten alkoi hilpeä matka takaisin kotiin. n. 5km täytyi kävellä bussipysäkille "muka painavan" boksini kanssa. Matka otti kovasti isäntäväen hermoille, bussi oli täynnä ym kamalaa.
Mutta minä otin rennosti, ja pistin kehiin pienet nokoset.
Kotona jouduin pesulle -- YÄK, mutta lohdutukseksi sain erityistä emännän huolenpitoa ja huomiota, ja paljon hyvää ruokaa! :)
Nyt oloni on jo paljon parempi. Tuledus on mennyt ohi, ja nyt saan syödä huippuhyvää ruokaakin! :) On muka kallista.
Tuo Nemokin rupesi nyrpyttämään nenäänsä omalle kuivaruualleen, ja halusi syödä minun kulhostani. Eipä käynytkään! Emäntä sitten lupasi ostaa pikkuiselle uutta superhyvää penturuokaa. Nyt sekin syö innolla.
Mutta nyt on taas ruoka-aika, tassuttelenpa tästä nyt syömään.
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
Uusi koti, uudet kujeet!
Noniin, tervehdys täältä Kissojen Valtakunnasta!
Pahoittelemme viivästymisiä blogin tarinoiden takia, mutta täällä on tosiaan ollut kova meno päällä. Olemme siis muuttaneet uuteen osoitteeseen, ja nyt onkin kovasti pyydetty uutta kuvamateriaalia. Tässä sitä siis:
(Joudumme laittamaan kuvat uusiin teksteihin, jotta ne saisi aukaistua ikkunoissa. Vikaa kun ei ole vieläkään korjattu :(
torstai 13. elokuuta 2009
tiistai 4. elokuuta 2009
Otimme haasteen vastaan *purrr*
1. Pehmeintä maailmassa...
4. Järkyttävin haju…
5. Himottavan hyvää…
Eva: Kysytkin kissalta tuollaista... minä itse, tietysti.
Nemo: Minä itse, ja kaikki lämpöiset kolot, joihin aina välistä ryömin.
2. Liian makeaa…
Eva: Kokis ym limpparit
Eva: Kokis ym limpparit
Nemo: En ole vielä maistanut mitään liian makeaa. Epäilen, että sellaista tuskin on.
3. Mieluisin ääni…
3. Mieluisin ääni…
Eva: Hiljaisuus, kissan purina, lintujen laulu ja luonnon äänet.
Nemo: Keittiön äänet, klassinen musiikki, ja oma kehräys.
4. Järkyttävin haju…
Eva: Ihmisten jätökset, haisevat sitten niin pahalle, että... (Sori, niin se vaan on)
Nemo: Pilaantunut ruoka!
5. Himottavan hyvää…
Eva: Tassu Maitonapit, omenat, Latz-kastike, kuiva spagetti, ym hilpeä ruoka.
Nemo: Ruoka!
6. Tuoksuu hyvälle...
Eva: Omenat.
Nemo: Ruoka!
7. Oudoin hajumiletymyksesi...
Eva: Sukat/kengät.
Nemo: mielenkiintoiset tuoksut keittiön ulkopuolelta.
8. Lapsuusajan hajumuisto...
Eva: Oma häntä.
Nemo: Perfect Fit Junior - kissanruoka.
9. Kutittaa...
Eva: Ihmisten hiukset, niitä kun on aina kaikki paikat täynnä. (sori, taas)
Nemo: Oudot ruuat, joita ei ole tarkoitettu pienen kissan mahaan.
10. Riipii korvia...
Eva: Nemon maukuminen.
Nemo: Evan vinkuminen.
11. Etova maku...
Eva: appelsiini/mandariini/sitruuna!
Nemo: En ole vielä kohdannut.
12. Pelottava ääni...
Eva: Poran ääni ja pölynimuri.
Nemo: Poran,- ja ulkopuolisten ihmisten ääni ulkoa.
Nemo: Poran,- ja ulkopuolisten ihmisten ääni ulkoa.
13. Kylmää vai kuumaa...
Eva: sellainen neutraali.
Nemo: Lämmintälämmintä!
14. Iljettää koskea...
Eva: märkä lattia.
Nemo: likainen tai tyhjä kuppi.
15. Tuntuu hyvältä tassussa...
Eva: ihan oma Viuhka :)
Nemo: tapetti, pehmohiiret, oma häntä, ruoka(tietenkin) ja taikina.
torstai 30. heinäkuuta 2009
*prrr purrr*
*tassun tassun*
Hei kaikille! Nemo täällä jälleen.
On tylsää. Pitkiä laiskoja päiviä on tullut vietettyä. Löhöämistä ja lisää löhöämistä. Sellainen ei sovi hurjalle tiikerille ollenkaan. Onneksi on sentään ollut kärpäsiä ja perhosia, ja olenkin aika reippaasti kasvattanut mahaani näillä pikku "välipaloilla" joita vähän väliä lentää ikkunasta sisään.
Ainiin, ja minulla on uusi harrastus! kokkaaminen! Tykkään erityisesti leipoa kaikenlaista pullaa, sämpylää yms. Taikina on vaan niin hauskaa! sitä voi syödä, sillä voi leikkiä, sen päällä voi nukkua, siitä on vaikka mihin! ...Taikinatassuksi minua kutsuvat, ja nauravat, mutta vielä minä näytän! leivoin äskettäin niin hyvää sämpylää, että kyllä hymy hyytyy. HAH. Tulikin siitä mieleen, että voisinkin lähettää myös kisumummalle terveiset Nemo Taikinatassulta.
Olen myös viimeaikoina miettinyt että mitenköhän selviän talvesta? tai syksystä? Olen vielä niin pieni etten ole näitä vuodenaikoja koskaan nähnyt. Eva kertoo että syksyllä tuulee niin paljon että pienempi kissa lähtee lehtien mukana lentoon! ...huh huh. Pitäisi varmaan siis yrittää kasvaa nopeammin? Tai syödä huomattavasti enemmän. Voisinhan toki myös tehdä päätöksen olla ulkoilematta syksyllä lainkaan, mutta sellainen ei alkuunkaan, todellakaan sopisi kenellekään itseäänkunnioittavalle tiikerille.
Talvi on sitten eri asia, sitä odotan innolla! aion ottaa osaa Kissa Kinokseen™ -projektiiin, ja ulkoilla varsin reippaasti!
Mutta nyt poistun tuhisemaan.
*purrr*
torstai 25. kesäkuuta 2009
Kehräävä Tiikeri
"Hei, minä olen Nemo-kissa. Oikeastaan minua kutsutaan Pötköksi, ja Tiikeriksi. Olen oikeasti tiikeri, enkä "vain" kissa. Tämä on ensimmäinen Tassutellen -merkintäni ja en tiedä miten Eva Touhutassu suhtautuu asiaan. Käsittääkseni minulla on oikeus kirjoittaa tänne, olenhan sentään Tassutellen -ryhmän jäsen. Viimeaikoina olen keskittynyt kynsien teroittamiseen, sekä tiikeriviirujeni kasvattamiseen. Olen kaikkiruokainen, ja useimmiten kuulenkin, että "mitä tuo kissa ei söisi?" Olenkin suunnitellut, että minusta tulee isona kissakeittiön kokki. Jokapäiväiseen harjoitteluuni on viimeaikoina lukeutunut myös tasapainoilu erilaisilla tasoilla ja pinnoilla. Otamme myös paini-matsia Evan kanssa useimmiten iltaisin ja öisin, kun isäntäväki on menossa nukkumaan. Ihan vain kiusaksi, hihii. Tykkään erityisesti palloista! Niiden kanssa on kiva leikkiä :) Kaikki rapiseva on myös tosi mielenkiintoista. Osaan jo lukea lehteäkin, ihan miten päin vaan. Olen myös todella sosiaalinen ja osaava kissa! :) Vastailen kaikkiin kysymyksiin omilla suorilla ja äänekkäillä mielipiteilläni. Osaan ruuan ja huomion kerjäämisen jalon taidon.
Että eipä tässä muuta miukumista tarvita, tässä oli aika paljon tassu-asiaa.
Heippa, taidan tästä poistua leikkimään. "
T. Nemo Vauhtiviiru
tiistai 9. kesäkuuta 2009
Kesäkivaa
Tervehdys, kaikki kaukaiset ja vähemmän kaukaiset karvaiset kaverit!
Uutisia Kissojen Valtakunnasta: Meitä on nyt kaksi! KAMMOTTAVAKSI!
Eli, Tassutellen Team pahoittelee taukoa, kun en minäkään ole touhuiltani ehtinyt kirjoitella tassukuulumisia omaan blogiini. Mietin, että pitäisikö tuolle riiviölle tehdä oma blogi... *miettii*
Nemo asteli häntä pystyssä taloomme 15.5.2009. Emäntä ei ollut silloin paikalla, vaan Kisumumma auttoi isäntää tänä suurena päivänä. Siinä se tassutteli, sellainen pieni tiikeri, ja minä katselin olohuoneen lasioven takaa. Meidät piti pitää silloin vielä erillään, koska... Se vaan oli viisasta!
Pari yötä meni erillään, ja sitten tutustuttiin, hitaasti mutta varmasti. Kyllä karvat oli tuolloin pystyssä, ihan joka suuntaan! Nemo nukkui MINUN tietokone tuolissa, ja kävin joka väliin ajamassa sen pois. Näytin juuston paikan. Sillä on niin terävät kynnet, ja se puree. Ei ihan niin pehmoinen leikkikaveri, mitä ensiksi luulin. Nyt se on jo ihan hyvin oppinut talon tavoille, oli kyllä alkuun liian kiinnostunut tietokoneen johdoista yms. sähköisistä piuhoista. Mutta emäntäkin näytti tuolloin juuston paikkaa, eikä se pahemmin enää ole niissä roikkunut heti, kun silmä välttää. Välistä tuntuu, että pienellä on liikaa energiaa, pitäisi aina leikittää se iltaisin väsyksiin, että se nukahtaisi hyvin.
Ja minkä ruokamäärän se syö!! Näkisittepä! Minä käyn aina nuolemassa ruuasta kastikkeet, niin tuo popsii kaikki pöperöt MINUNKIN lautaseltani! Miau.
Joo, tiedän.
Mutta nyt jo pestään toisiamme samassa tuolissa :) On Nemo ihan kiva, kunhan se hieman kesyyntyy ensiksi, meitä kun on vain yksi kissa. Nemo on tiikeri. Mutta minä olen Ihanin Kissa!
Käytiin ulkona yhdessä ensimmäisen kerran tuossa pari viikkoa sitten. En juurikaan tykännyt, liikaa hälyä oli, ja Nemo piti kamalaa ääntä! Ja nuo vaan ottivat kuvia.
Tassuilua on tullut tässä viime kuukausina paaaaljon paljon.
Kivaa kesää kaikille!
- Eva Touhutassu & Nemo Vauhtiviiru
Uutisia Kissojen Valtakunnasta: Meitä on nyt kaksi! KAMMOTTAVAKSI!
Eli, Tassutellen Team pahoittelee taukoa, kun en minäkään ole touhuiltani ehtinyt kirjoitella tassukuulumisia omaan blogiini. Mietin, että pitäisikö tuolle riiviölle tehdä oma blogi... *miettii*
Nemo asteli häntä pystyssä taloomme 15.5.2009. Emäntä ei ollut silloin paikalla, vaan Kisumumma auttoi isäntää tänä suurena päivänä. Siinä se tassutteli, sellainen pieni tiikeri, ja minä katselin olohuoneen lasioven takaa. Meidät piti pitää silloin vielä erillään, koska... Se vaan oli viisasta!
Pari yötä meni erillään, ja sitten tutustuttiin, hitaasti mutta varmasti. Kyllä karvat oli tuolloin pystyssä, ihan joka suuntaan! Nemo nukkui MINUN tietokone tuolissa, ja kävin joka väliin ajamassa sen pois. Näytin juuston paikan. Sillä on niin terävät kynnet, ja se puree. Ei ihan niin pehmoinen leikkikaveri, mitä ensiksi luulin. Nyt se on jo ihan hyvin oppinut talon tavoille, oli kyllä alkuun liian kiinnostunut tietokoneen johdoista yms. sähköisistä piuhoista. Mutta emäntäkin näytti tuolloin juuston paikkaa, eikä se pahemmin enää ole niissä roikkunut heti, kun silmä välttää. Välistä tuntuu, että pienellä on liikaa energiaa, pitäisi aina leikittää se iltaisin väsyksiin, että se nukahtaisi hyvin.
Ja minkä ruokamäärän se syö!! Näkisittepä! Minä käyn aina nuolemassa ruuasta kastikkeet, niin tuo popsii kaikki pöperöt MINUNKIN lautaseltani! Miau.
Joo, tiedän.
Mutta nyt jo pestään toisiamme samassa tuolissa :) On Nemo ihan kiva, kunhan se hieman kesyyntyy ensiksi, meitä kun on vain yksi kissa. Nemo on tiikeri. Mutta minä olen Ihanin Kissa!
Käytiin ulkona yhdessä ensimmäisen kerran tuossa pari viikkoa sitten. En juurikaan tykännyt, liikaa hälyä oli, ja Nemo piti kamalaa ääntä! Ja nuo vaan ottivat kuvia.
Tassuilua on tullut tässä viime kuukausina paaaaljon paljon.
Kivaa kesää kaikille!
- Eva Touhutassu & Nemo Vauhtiviiru
torstai 30. huhtikuuta 2009
sunnuntai 26. huhtikuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)