sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Kissakuulumisia



Syksyiset terveiset täältä Vantaalta.
Viime päivät on olleet sateisia, ja on tullut tavallista enemmän laiskoteltua.
Aikovat muka kasata jonkun lipaston, mutta minä pistin asiat mullin mallin. Kuten kuvasta näkyy, yksi koottavan lipaston laatikoista on uusi lempipaikkani nukkua!
Minulle kuuluu myös hieman huonoja uutisia. Kun olen viime aikoina lirautellut vääriin paikkoihin, isäntäväki päätti sitten viedä minut lääkäriin tutkittavaksi, koska kuulemma sellainen ei ole normaalia. No, ensinnäkin täytyy sanoa, että oli todella kamalaa joutua matkustamaan bussilla! Ja kakkasin boksiini ensimmäisten 2 min aikana. Isäntäväki tykkäsi. Kuulin sellaista voivottelua, että "onneksi se tapahtui nyt, ettei bussissa!" Jäkäjäkä..
Onneksi sentään ei tarvinnut kävellä, vaan minua kannettiin. Oli kylmä sää ulkona, ja emäntä antoi oman villapaitansa minun kantokoppaani, jottei minulle tulisi kylmä. Mutta sitten pissasin siihenkin. Niin.

No, lääkärissä sitten minulta otettiin pissanäyte, ja siitä todettiin minulla olevan kova tulehdus, ja pH-arvojen katsottiin olevan todella korkealla. Minulla epäiltiin myös olevan sokeritauti, mutta minulla on liian hyvä turkki sellaista sairastavalle, sanoi lääkäri. Minut punnittiin, painan 3,7 kg. Pakko myöntää, että on sitä tullut syötyä aika paljon tässä viime vuoden aikana. Yksi paheistani - syöminen. Kuivaruoka on niiiin hyvää!
Minulle annettiin myös kaksi piikkiä niskaan. En edes tiedä, mitä kaikkea se sisälsi, mutta onneksi ei sentään sattunut. Sitten tutkimukset oli tehty, ja pääsin takaisin omaan boksiini, voi rakas boksini! Se tietää aina sitä, että lähdetään kotiin. Näytti kuulemma siltä, että tautini on synnynnäinen virtsatievaiva. No sain antibioottikuurin, ja jotakin uutta eläinlääkärin suosittelemaa virtsatie-vaivoista kärsiville kissoille.
Sitten alkoi hilpeä matka takaisin kotiin. n. 5km täytyi kävellä bussipysäkille "muka painavan" boksini kanssa. Matka otti kovasti isäntäväen hermoille, bussi oli täynnä ym kamalaa.
Mutta minä otin rennosti, ja pistin kehiin pienet nokoset.
Kotona jouduin pesulle -- YÄK, mutta lohdutukseksi sain erityistä emännän huolenpitoa ja huomiota, ja paljon hyvää ruokaa! :)

Nyt oloni on jo paljon parempi. Tuledus on mennyt ohi, ja nyt saan syödä huippuhyvää ruokaakin! :) On muka kallista.
Tuo Nemokin rupesi nyrpyttämään nenäänsä omalle kuivaruualleen, ja halusi syödä minun kulhostani. Eipä käynytkään! Emäntä sitten lupasi ostaa pikkuiselle uutta superhyvää penturuokaa. Nyt sekin syö innolla.

Mutta nyt on taas ruoka-aika, tassuttelenpa tästä nyt syömään.

1 kommentti:

  1. Voi Eva, mitä kaikkea sinulle onkaan tapahtunut. Täälläkin olemme olleet huolissamme sinusta. Toivotaan nyt, että kaikki vaivat menis saman tien.
    Olet ollut hurjan reipas. Saatko vielä syödä maitonappeja?

    VastaaPoista

Jätä tassunjälkesi!