tiistai 31. maaliskuuta 2009

Lököttelyä


Hohhoijaa kun väsyttää tämä kevät ilma. Suurin osa linnuistakin ovat palanneet takaisin talvehtimasta, ja minulla ei vaan millään jaksa riittää energiaa niiden joka hetkiseen bongailuun. Kissana olo voi joskus olla rankkaa. Pitäisi taas jaksaa laittautua kesäkuntoon.

Niin, ja meille tulee toinen kissa! toinen kissa? kissa vieköön! enkö minä riitä? minussa on mielestäni tarpeeksi kissaa useammallekin ihmiselle! Mutta tämä Nemo osoittautui aika mielenkiintoiseksi tapaukseksi. Mitä nyt tässä toisella korvalla olen kuunnellut ja katsellut kuvia, niin ihan kivaltahan tuo vaikuttaa. Vaaleanpunainen nenä ja pitkät viikset. Hmm-m, voipi olla aika kissa. Mutta yksi asia ainakin on päivänselvä, nimittäin se, että MINÄ määrään. Minä osoitan tälle karvapallolle juuston paikan ja sanon mistä kulhosta saa syödä, ja mistä ei! Ja sille pitää sitten ihmisten hankkia omat viuhkat! hmph.

Eipä kuitenkaan ruveta sotatassulle.
Tuossa on kuvaa tuosta tulevasta perheenjäsenestä. Emäntä kyllä lupasi minulle, että tulen aina olemaan hänen lempikisunsa, oli tuo toinen kuinka pörröinen tahansa!

2 kommenttia:

  1. Hei Eva, uskon, että saat Nemosta tosi velmun kaverin, etkä vielä osaa ajatellakkaan, mitä kaikkea kivaa voitte tehdä yhdessä.Kuinka kiva onkaan nukahtaa toisen karvapallon viereen ja miten ihanaa on, kun joku nuolee, ja pesee nassun ja korvat. Mutta koita pysyä pomona, niin saat viel lisäetuja ja palveluja. :) T:Nöpö

    VastaaPoista
  2. kuinka joku voikaan olla noin "vetelän" oloinen, osaat tosiaan ottaa renosti.

    VastaaPoista

Jätä tassunjälkesi!